Pelkään myrskyä pauhaavaa, aurinkoa en ollenkaan. Pelko hiljaisuuteen uppoaa kesäyö rakastavaisia odottaa. Silmäni näkevät maailman oksan puun ja ooh valonpisaran. Pilkahdus onnesta säteilee aamua kai odottelee. Kevät kukkina peloissa näyttäytyy kevät hanget pois metsistä sulautuu. Tulee tilalle vihertävää ja valoa auringon. Silloin tiedämme voitti valo pimeyden ajan jo. Vaikka maailmassa mustaa ja roskainen tie. Usein viimeinen tienhaara lähemmäs vie. Ohitsesi menit ehkä huomannut et. Silti Luojamme töitä on sekin ellet tienne. Läpi auringonvarjot pimeän voitti Hän kulki rotkossa kivenheittäjän silti elämän leivän antoi otti pois kipeän. Poistaa synnin ja tuo meille ikuisen elämän.